Taas on yksi laivamatka onnellisesti takan. Huh, on se pitkäveteistä hommaa ja nyt tuntuu, että ei ikinä enää. Alkumatkasta meillä oli vähän säpinää  Paulillahan oli silloin lauantaina ne agilitykisat Hämeenlinnassa. Siellä aikataulut petti ja radat oli myöhässä ym... Tokaradalla Anu pyysikin, että Pauli saisi lähteä radalle ensimmäisenä, jotta pääsisin lähtemään ajoissa kohti Turkua. Kiitos Monalle, joka lupautui jäämään odottelemaan luokan loppumista ja ottamaan Paulin kisakirjan. On meillä ihania seurakavereita Itse kisoista ei sitten taas jäänytkään paljoa mille hurrata. Tuomarin molemmat radat oli ihan sikavaikeita (mm. ekalta radalta tuli vain kolme nollatulosta ). Ekalla radalla Anu ja Pauli esitti kyllä hyvää ja halllittua menoa, kaikki vaikeat paikat meni hyvin, vaikka hylkäys tulikin. Se "hylly" tuli paikasta josta Anua varoittelinkin, tilanne oli se, että Anu jätti Paulin hetkiseksi selkänsä taakse ja Paulihan sieltä sitten omatoimisesti hyppäs esteen, joka oli aivan nenän edessä. Tässä kuvaselitys, jos se avaa tilannetta ...

Siis Pauli tulee putkesta ja pitää hypätä aita, jota Anu näyttää. Se menikin ihan OK, sen jälkeen piti mennä pituus esteelle (kuvassa vasemmassa kulmassa) mutta kun Anu kääntyi kohti pituus estettä ja Pauli selän taakse ja hyppäsi aidan pituuden oikealla puolella

Tässä muutamia muita kuvia radalta. Kiitos kuvista menee Anun "kannatusjoukoille". Hyvin kuvattu !

Tässä menoa kepeiltä...

Sitten hallittu A-este.

Keinulla.

Ja maalisuoralla.

Toka rata meni jo alkuvaiheessa pieleen ja tuli siitäkin hylkäys. Loppuradalla Anu ei sitten jaksanut enää keskittyä ja se meni sitten miten meni. Todettiin kuitenkin, että Pauli oli taas kuulolla ja hallinnassa, mutta kun se on niin pirun nopea, niin se asettaa haasteita. Ei me lannistuta, uusia kisoja buukataan kunhan ehditään katsoa kisakalenteria.

Niin, näistä agikisoista sitten kiireellä viemään Pauli kotiin nro2 ja sieltä Mimmi kyytiin ja kohti Riihimäkeä. Vein siis Mimmin Janitalle hoitoon. Riksussa vain nopeat "moit" ja remmi Janitan käteen ja "hei". Sitten Mali-Mobiilin nokka jälleen kohti Turkua. Perinteinen bensa ja ruoka tankkaus Forssassa Autokeitaalla ja matka jatkui Suomi-Norja jääkiekkomatsia kuunnellen.

Ja mitä lähemmäs Turkua tultiin niin sitä idiootimpia kuskeja ilmaantui eteemme. Mulla alkoi taas hikipisarat nousta otsalle, että ehditäänkö laivalle vai ei. Varsinkaan kun eteen osuu Audi, joka ajaa koko ajan 20 km alle nopeusrajoitusten. Hitto kun mulla meinas hermot mennä siihen helvetin köröttelyyn No, onneksi se "teiden Ritari" kääntyi kohti Naantalia, niin sit mä latasin kaasun pohjaan ja ehdittiin ajoissa satamaan. Tällä kertaa rahat riitti parkkiaikaan,  joten ei muuta kun reppu selkään ja Cristaa ulkoiluttamaan. Sitten kiirehdimmekin terminaaliin huomaamaan, että laivaan pääsy on 30 min myöhässä. Siinä mä sitten istuin Cristan kanssa täpötäydessä terminaalissa keskellä humalaisia laivalle menijöitä. Aika menoa.... Istuin vähän syrjemmälle ja otin kuonokopan pois Cristalta. Se makasi jaloissani  aivan rauhassa ja katseli ihmisiä. Yht´äkkiä vasemman olkani takaa juoksi pikkutyttö aivan vierestäni ja Crista räjähti haukkumaan ja yritti pysäyttää pikkutytön. Onneksi mulla oli remmi niin lyhyellä, että ei päässyt tapahtumaan mitään pahempaa. Tyttö kyllä pelästyi; ja hyvä niin, mitäs juoksee ruuhkaisessa sisätilassa. Ja me jatkettiin laivaan pääsyn odottelua....

Sitten vihdoin ja viimein lunastamaan lippuja. Siinä jonossa tapasinkin kaksi varsin "viehättävää" keski-ikäistä ruotsalaismiestä. Molemmat yrittivät väkisin kävellä Cristan päälle jonossa ja yrittipä toinen laskea matkalaukkunsakin maassa makaavan Cristan päälle Ja koko tämän ajan sain vielä "nauttia" kun ukot hoilasivat jotain hemmetin ruotsalaisia kuorolauluja.

No, sitten liput kädessä laivaan. Mähän olin fiksusti varannut manomatkaksi hyvän hytin suht yläkannelta kun oli koirakin matkassa ja paluumatkalle sit pienen kahden hengen hytin. Siis, NÄINHÄN MÄ LUULIN Joo, katsoin lappua kädessäni ja luin numeron 5603. Siis hyvä, hytti on vitoskannella missä myös sisääntulo. Mutta ovella kortti ei sitten toiminutkaan; nou hätää kaappasin hyttiemännän ja kerroin että kortti ei toimi. Hän ystävällisesti päästi mut kamoineni ja koirineni hyttiin ja kehoitti hakemaan uuden avaimen 7. kannen infosta. Ei kun INFOon. Siellä fiksu neiti katsoo avainkorttiani ja toteaa, että mä olen mennyt väärään hyttiin  Tämä 5603 hytti onkin vasta paluumatkan hytti ! Ou Nou, mulla on koira ja kamat väärässä hytissä, eikä mulla ole siihen hyttiin edes avainta. Kiireesti takas vitoskannelle ja hulluna juoksemaan edestakaisin niitä pirun käytäviä, että löytäisin hyttiemännän. Tuurilla sain kiinni sen samaisen henkilön joka avasi mulle oven tähän väärään hyttiin.Sitten vaan "Anteeksi, anteeksi" ja "Kiitos, kiitos" ja kamat kasaan, Cristalle kuonokoppa päähän ja kohti vedenrajaa eli kakkos kantta. No, onneksi saimme sieltäkin hyvän ja rauhallisen hytin. Taas tavarat levälleen, Cristalle vettä kuppiin ja liput ja laput käteen ja kohti 7. kannen Infoa. Taas "Anteeksi anteeksi" nyt me ollaan oikeassa hytissä, joten saanko sen palauttamani hyttiavaimen sunnuntaista paluumatkaa varten ?? Vähä mä olin nolona, mutta kiireessähän näitä sattuu ja loppu hyvin . Crista ei syönyt ketään ja päästiin hissillä ihan hyvin sinne 2. kerrokselle. Super kiitokset ymmärtäväiselle laivahenkilökunnalle !!!

Mä palasin Infosta takas hyttiin hengähtämään ja ruokkimaan Cristan. Viimeinenkin stressi purkaantui kun luin Risteilyohjelmaa... Klo 23.30 kannella 8. esiintyisi tähtiartisti Koop Arponen !! On vaan ihan väärä ihminen nyt laivalla. Nimittäin Cristan omistaja Tiina on vähä niinkuin Koop fani, joten senhän siellä laivalla olis pitäny olla   Ajattelin sitten, kun itsekin tuli Koopia muutaman kerran Idols-kisassa äänestettyä, että menenpä Koopin esityksen tsekkaamaan JOS olen hereillä.  Ja yllättävän nopeasti se aika vierähtikin eli ei kun Koopia kuuntelemaan. Ihan hyvä meno oli, en vaan ollut ihan loppuun asti kun tiesin että aamulla on aikainen herätys. Lähdinkin sitten hyttiin Cristan viereen nukkumaan.

Tässä nyt kuitenkin pari kuvatodistetta Koopista.

 

Aamupalaksi kaksi tölkkiä Fantaa ja menox. Hyvissä ajoin menimme hissillä vitoskannelle odottelemaan maihin nousua. Nätisti Crista odottelikin vakuuttavan näköisenä kuonokoppa päässään. Sitten lyhyt reitti läpi "tullin" ja oltiin Tiinan luona. Voi Cristan riemua, kun se tajusi että Tiinahan se siinä. Selvästi näki, että Crista oli onnellinen päästessään kotiin. Siitä lähdimme kävelyttämään Cristaa ja vaihdoimme kuulumisia. Sitten autolle moikkaamaan vanha Herra Peteä. Rupattelun ohessa otin pari kuvaa Petestä, Hän on tosi charmantti Herra !

Siinä vielä rapsutukset ja heit Cristalle ja tuliaiset Tiinalle; vastineeksi sain Tiinalta 2 G muistitikun kameraani !! Kiitos Tiina, se oli just oikee. Ihanaa, nyt voi kuvata ja kuvata eikä kortilta tila lopu !!

Kaikkinensa tämä oli kokemuksena mielenkiintoinen ja opettavakin,,, sellainen "once in a lifetime" juttu. paljon on koetttu; näitä voi sitten myöhemmin muistella...

Pidähän Tiina hyvää huolta yhteisestä "projektistamme" !!! Toivottavasti pentulaatikon äärellä nähdään !!!

Nyt kello on kohta jo yksi yöllä; ei kun Ollin viereen nukkumaan Huomenna taas uudet tarinat !