No niin Rotumestaruuskisat 2009 on ratkottu. Kisajärjestelyt olivat aivan huippua. Jälkipellot kuin muutkin olosuhteet olivat kaikille tasapuoliset, aikataulut pitivät ja kisaorganisaatio oli osaavaa. Pienen harmin aiheutti ulkomailta kutsuttu tuomari. Hänen arvostelulinjansa ei sitten ihan pitänytkään molempina päivinä; mistä lie johtui että sunnuntaina arvostelut heittivät paikoitellen aivan häränpyllyä. Olisiko iltajuhlassa sitten lobattu tiettyjä koirakoita vai mitä ...... Tästä aiheesta lisää voi lukea mm. http://www.harmaahursti.fi/suomi/uutiset.php tai  http://kiirastulen.vuodatus.net/

Järjestäjille siis suuri kiitos kisoista ja ennen kaikkea siitä, että sain mahdollisuuden kilpailla kahdella koiralla. Kisaaminen kahdella koiralla sujui hyvin, mutta kahden koiran treenaaminen edes jonkinlaiseen kisakuntoon oli raskas projekti. Kisaa edeltävät kaksi viikkoa oli hektistä. Ollilla tuli ajettua parikin jälkeä päivässä ja tottistakin tuli otettua lähes päivittäin.

Kun tuntuu olevan jo traditio, että en pääse isoihin kisoihin terveellä koiralla, niin en päässyt nytkään. Tällä kertaa Pauli kuitenkin pysyi terveenä, mutta Olli sen sijaan ei. Ensin oli harmina nuo kiusalliset ampiaisenpistot kuonossa ja sitten kisojen avauspäivän (9.10) aamuna Olli satutti etujalkansa. Se haittasi ainakin virallisissa harjoituksissa A-este noutoa, jalkaan selvästi sattui. Tässä kännykkäkuva verisestä jalasta; ja tuota verta tuli pulppuamalla.



No kuitenkin perjantaina puoliltapäivin starttasimme matkan kohti majoituspaikkaamme Aapiskukkoa. Kamat nopeasti huoneeseen ja kisakeskukseen. Kisakeskuksessa ilmoittautuminen ja koirien tarkastus sujui ongelmitta. Virallisissa harjoituksissa otin Paulilla vain eteenmenon ja piilojen kierrot. Ollilla tehtiin seuraamista, hyppynouto ja eteenmeno sekä piilonkierrot. Harjoitukset meni suht OK.

Arvonnat ja tuomarien esittelyt oli kisakeskuksessa. Koska minä kisasin kahdella koiralla sain nostaa suoritusvuorot molemmille koirille enne muita. Arvonnassa Paulille tuli jälki la aamuksi ja sunnuntai-iltapäivälle tottis ja purut. Ollilla oli lauantaina iltapäivällä tottis ja purut ja sunnuntai aamuna jälki. Molemmille päiville tuli siis sopivasti actionia. Arvontojen jälkeen lähdimme kohti Aapiskukkoa, jossa käytiin treenikaveri Tarjan ja Kaapon (Jusards Boyscout) omistajien kanssa syömässä. Illalla vielä käväisin pikaisesti saunassa ja sitten unten maille. Aamulla oli kello oli soimassa jo 6.00 sillä jäljille lähdettäisiin kisakeskuksesta jo klo 8.

Lauantai aamuna ajeltiin varovasti kesärenkailla kisakeskukseen ja sieltä sitten jälkipelloille. Jälkipellot olivat todella mahtavat viheriöt; tasapuoliset todellakin kaikille. Tuomarina toimi tuttu Harri Laajajärvi ja hän kyllä piti linjansa molempina päivinä. Paulin jälki lähti klo 9.20 eli ryhmän toisena. Tiesin, että Paulilta voi odottaa kohtuullisen hyvää suoritusta, sillä treeneissä se oli mennyt kuin juna. Itse jäljestys sujuikin hyvin, vain viimeisellä suoralla tuli pari tarkastusta. Esineet nousivat myös kaikki kolme, arvosanat näistä EH, EO ja EO. Eka esine oli kiinni tassussa, joten siksi arvosana vain EH. Kokonaisuus oli harmoninen ja keskittynyt, joten pisteet 95 oli ansaittu. Paulin kisa oli avattu hienosti.

Pelloilta ajettiin sitten takasin kisakeskukseen odottelemaan ja jännittämään Ollin arvokisadebyyttiä eli tottista ja puruja. Areenalle astuminen Ollin kanssa todella jänskätti; kyseessä kuitenkin nuori ja kokematon koira (3,5 v). Aika hätäisesti pentujen jälkeen Olli laitettiin edes jonkinlaiseen kisakuntoon, jotta päästiin hakemaan niitä koulareita ensi vuoden SM-kisoja varten.

Olli suoritti ensin liikkeet ja sitten paikallaoloon; hyvä niin, että pääsi vähän purkamaan ylimääräisiä höyryjä ennen paikallamakuuta. No miten se totti sitten meni........ Seuraamisessa Olli ei ollut mukana ollenkaan, käveleskeli siinä "vierellä" ja pällisteli ympärilleen. Erityisesti sitä kiinnosti paikallaolopiilo, jossa Hurstin Seppo istuskeli. Hyvä että ei mennyt Seppoa moikkaamaan. Vire oli tiessään. Henkilöryhmä tuntui menevän hyvin, mutta kuvamateriaali paljastaa, että pikusen olis siinäkin viilaamista. No, pääasia että Ollilla oli kivaa, ohjaajalla ei ehkä niinkään.
Kuva: Mika Virtala

Liikkeestä istuminen oli kunnossa, samoin maahanmeno ja luoksetulo. Liikkeestä seisominen ja luoksetulo onnistuivat myös. Tasamaanoudossa tunnetila oli väärä ja se näkyi erittäin hitaana luoksetulona. Kapulalle meno ja kapulan otto oli OK. Hyppynouto oli noudoista paras, otekin ihan OK, kuten kuva kertoo.
Kuva Mika Virtala
 
A-este nouto oli hidas. Noutoja leimasi tietty epävarmuus ja se pudotti pisteitä roimasti. Eteenmeno onnistui todella hienosti ja siitä olin iloinen, sillä sen opettamiseen on tehty viime aikoina paljon työtä. Paikallaolo oli kunnossa ja Olli makaili paikallaan kerrankin ihan hiljaa. Pisteet tottiksesta ihan OK, 82. Olliltakin hyvä avaus kisoille.

Sitten Ollin C-osa. Voi että mua jännitti !! Piilonkierrot sujuivat hienosti, toki ohjaukseen paneuduinkin. Jos jotain piilonkierroista vielä haetaan, niin toki ne olisi saanut olla vielä hiukan tiiviimmät. Piilolla haukku kesti hyvin vaaditut 20 sekuntia ja kesti myös tuomarin "häirinnän". Tuomarin merkistä kutsuin Ollin sivulle, mutta johtuen järkyttävän pitkästä kutsumismatkasta ( 5m) Olli ei tullut ihan jalan viereen, joten annoin lisäkäskyn. Hallittu seuraaminen pakopaikalle, istu ja siitä maahan. Tuomari odotutti pitkään ennen kuin antoi maalimiehelle luvan lähteä. Niinpä Olli innokkaana ehti nousta hieman kyynärien varaan, mutta ei kyllä karannut kiinni kuten jotkut. Olli sai hihasta kohtalaisen hyvän otteen, mutta pitkästä
kuljetusmatkasta ja kuormituksesta johtuen ote meni hieman rauhattomaksi. Hyvä irrotus ja tehokas vartiointi. Uudestaan kiinni, hyvä ote, hyvä irrotus. Hallinta maalimiehen edessä OK, selkäkuljetus oli julmetun piiitkä. Se meni ihan OK, mutta paremmin olisi saanut Olli olla hallinnassa. En kuitenkaan antanut lisäkäskyä. Selkäkuljetuksen hyökkäyksessä Olli meni sitten tosissaan ja LUJAA kiinni. Ote kunnossa, irrotus OK. Sivukuljetus OK. Hallinta rohkeuskokeeseen siirryttäessä oli kunnossa. Pitkässä liikkeessä Olli meni lujaa loppuun asti ja sai hyvän otteen sekä kunnon ”liidot” maalimies Juhalta (ks. kuva).
Kuva Mika Virtala
 
Rohkeuskoe taisi olla aika näyttävä; ainakin sain siitä positiivisia kommentteja (”Myös Tulikuuma Oljenkorren pitkäliike jäi mieleen..”) . Onneksi ote piti ! Irrotus, hyökkäys ja kuljetukset, kaikki oli OK. Viimeisessä vartioinnissa haukku hieman pätki, koska Olli oli niin puhki, ettei meinannut jaksaa enää haukkua ;D Kaikkensa tyttö siis antoi taas. C-osa suoritettu ilman mitään isoja virheitä ja sellaisella asenteella ”että oksat pois” !! Pisteet 87. Onnellisena juostiin autolle; olin tyytyväinen Ollin suoritukseen, eikä tyytyväisyyttä lainkaan laskenut ne kommentit joita sain (Ollin pitkäliike oli kuulemma yksi näyttävimmistä…)
 
Lauantain suoritukset oli siis osaltamme ohi, joten takaisin Aapiskukkoon ja syömään. Illalla käytiin vielä Tarjan kanssa saunassa ja juteltiin päivän tapahtumista. Hyvin oli kisat alkaneet joukkuekavereiltakin; jäljeltä hienosti 94 p.
 
Sunnuntai aamuna kello soi jo 5.45, koska ennen kisakeskukseen lähtöä piti vielä pakata tavarat autoon. Jälleen varovaisesti kesärenkailla köröteltiin kentälle, josta klo 8 siirryttiin jälkipelloille. Ollilla oli vuorossa siis jälki; pelotti ja jännitti ihan hirveästi, sillä treenit ja viimeistelyt ei olleet menneet mitenkään hyvin. Olli ajoi toisen ryhmän toisen jäljen. Jäljen oli tehnyt tuttu maalimies Mikko Salmi. Jälkipellot oli toisenakin päivänä mitä parhaat.
 
10.20 oli sitten Ollin vuoro aloittaa jäljestys. Ei muuta kun ilmoittautumaan tuomarille ja nokka kohti paalua. Olli aloittikin jäljen tarkasti, vietti useita sekunteja paalulla omaksuen jäljen erinomaisesti. Paalulta lähti keskittyneesti ja tarkasti etenemään. Eka esine nousi varmasti ja nopeasti, mutta ilmaisuasento oli hieman vino. Esineeltä jäljesti kulmaan tarkasti ja ajoi kulman hyvin, vaikka liina olikin lähtenyt pois takajalkojen välistä. Toinen suora oli OK, tokassa kulmassa pyörähti ympäri jolloin liina kiertyi oikean takajalan ympäri. Se haittasi Ollia jonkin verran ja puoleen väliin kolmatta suoraa mentiin kolmella jalalla hyppien (Olli näet ravisteli takajalkaansa ja sai lopulta liinan irtoamaan ;D ). Toinen esine nopea ja varma, mutta jälleen hieman vino ilmaisuasento. Loppujälki myös kunnossa, toki olisi voinut ajaa vielä keskittyneemmin. Viimeinen esinekin löytyi (onneksi) , mutta ilmaisuasento oli aika vino. Suurimmat virheet taisikin olla nuo ilmaisut, joista saimme EH, EH ja H. Loppupisteet ilahduttavan hyvät 91. Ollilta mahtava suoritus ja mulle osoitus siitä, että treenisuunnitelma on ollut oikean suuntainen. Tästä on todella hyvä jatkaa harjoituksia. Loppuen lopuksi Olli teki sen mitä halusinkin, eli IPO 3 koulutustunnus TULOKSEN pistein 91, 82, 87 yhteensä mukava kakkostulos 260.
 
Lauantaina viimeisessä parissa tottisteli Pauli ja viimeinen suojelusuoritus olisi Paulin suoritus. Sain siis Ollin jäljen jälkeen ”rauhassa” odotella Paulin suorituksia. Siinä odotellessa katselin muiden kisaajien suorituksia ja välillä hämmennyin täysin. Tuomari arvosteli suorituksia varsin omituisesti. Jotkut koirat tekivät todella suuria virheitä, eikä niistä tullut pistemenetyksiä / muitakaan sanktioita. Kannatusjoukot tietenkin ”sokeasti” hurrasivat omilleen eivätkä miettineet asiaa sen kummemmin. Kyse oli kuitenkin arvokilpailusta, jossa jaettiin Mestaruus ja koottiin Suomelle iskukykyistä joukkuetta. Tällöin pienetkin piste erot voivat olla ratkaisevia. Tuomarityöskentely onkin jälkikäteen aiheuttanut melko paljon kommentointia niin nettipalstoilla kuin kentilläkin. Tässä ei ole meikäläisellä ”omaa lehmää ojassa” sillä joukkuepaikasta ei edes haaveiltu; ainoastaan tulokset kummallekin koiralle oli tavoitteena. No, ei tästä enempää.
 
Paulilla oli siis tottis sunnuntai iltapäivällä ja se alkoi paikallaololla. Se on aina ollut Paulin bravuuri ja niin nytkin. Seuraaminen meni ihan mukavasti, toki se oli ”paulimainen” eli väljähkö ja hitaat käännökset ym. pikkuvirhettä. Pysähtyvät liikkeet onnistuivat kaikki todella hyvin ja asennot oli suoraviivaiset. Luoksetulot oli vauhdikkaat, jopa niin että seisomisesta luo tulleessaan Pauli liukastui edessäni ja siksi asento edessä oli erittäin vino. Tasamaanoudossa sitten taas se meidän ongelma: väärä tunnetila = hidas luoksetulo. Mutta se varsinainen POMMI olikin sitten hyppynouto, jossa yleensä ei ole paljoa huomauttamista. Heitin siis kapulan ja odotin tuomarilta lupaa päästää koira hyppäämään. Sitten kuulin tuomarin sanovan jotain englanniksi. En kuullut, joten kysyin ”What?” Tähän tuomari vastasi, että kapula putosi liian lähelle estettä joten haluanko uusia heiton. Mietin ihan pienen hetken ja totesin, että en uusi. Tämä siksi, että Pauli kyllä pystyy hyppäämään paikaltaan mokoman metrisen esteen. Ja kuinkas sitten kävikään !!?? No juttutuokio kostautui, sillä noudon rytmi oli hajotettu ja Pauli ei ”hyppy” käskyn saatuaan enää muistanut missä liikkeessä ollaan eli ei hypännyt esteen yli. Annoin vielä HAE käskyn jolloin Pauli selvästi muisti että AHAA, nouto, mutta kiersi siis esteen. Haki kyllä kapulan, mutta kiersi esteen mennen tullen. Tästä pistevähennys –15 !!!! Jälkeenpäin juttelin Hurstin Sepon kanssa asiasta ja Seppo totesi että ei se kapula liian lähellä ollut, eikä hän tuomarina olisi häirinnyt ohjaajaa mitenkään. Näin jälkiviisaana on helppo todeta, että OLISI PITÄNYT uusia heitto, jotta koiralla säilyy oikea rytmi. Harmi vaan näin suuri pistemenetys A-estenouto oli sitten OK ja eteenmeno ihan hieno !! Ei muuta kuin kuulemaan arvostelu ja pisteet. Tottiksesta saimmekin kaikkien aikojen pohjanoteerauspisteet eli 74. Vielä tässä vaiheessa ei harmittanut niin paljoa, vaikka tuomari kätellessään pyytelikin anteeksi sekaantumistaan siihen hyppynoutoon.
 
No, urheilullisesti jatkoimme kisaa ja suoritimme tietenkin suojeluosuuden. Hieman jännitti miten hallinta pelaa, treenejä kun ei ollut takana kovin montaa. Piilonkierrot oli kunnossa, mutta hieman liian laajat. Piilolla Pauli aloitti varmasti vahvan ja painostavan haukkunsa. Sivulle siirtyminen oli kunnossa samoin siirtyminen pakopaikalle. Paappahan oli niin tohkeissaan että meni itsenäisesti maahankin ;-) Hyvä vartiointi ja siitä kiinni kunnon otteelle joka ei muuten käynyt pätkääkään vaikka kuljetus oli pitkä. Irrotus oli hieman liian nopea, hyvä vartiointi, hyvä kiinnikäyminen ja ote. Hyvä irrotus, hallinta selkäkuljetukseen OK. Seuraaminen selkäkuljetuksessa oli OK, toki olisi saanut olla tiiviimpi. Hyvä kiinnimeno hyökkäyksessä ja hyvä ote. Sivukuljetus ym. hallinta kunnossa.
 
Siirtyminen pitkään liikkeeseen vielä ihan OK. Meni vauhdilla loppuun asti, hyvät otteet, irrotukset, vartioinnit, KAIKKI. Olin niiiin tyytyväinen. Arvostelua odotellessa Ake näytti yleisön joukosta mulle peukkua, joten hyvin oli mennyt. Arvostelu olikin todella hyvä, otteita tuomari kehui. Pisteet mahtavat 96, yhdet päivän parhaista ja kisan vanhimmalle koiralle ;D Olipa tuomari tokaissut Korrin Juhalle vielä arvostelun jälkeenkin että ”What a grip !!” Purupisteiden tuoma ilo muuttui pian suureksi pettymykseksi. Paulin pistesaldo kisasta oli 95, 74, 96. Joo, tulihan se tulos, jota lähdettiin hakemaan, sillä koulutustunnus tuli pistein 265. Mutta mutta, kun mahdollisuudet oli tehdä tuo maaginen ykköstuloskin ja olla jopa kuuden sakissa.
 
Onneksi se pieni pettymys hälveni pian, sillä tajusin että mulla on hyvät koirat sekä mahtava ja osaava maalimies. Reissu oli taas niin hieno kokemus kaikkinensa, että kannatti osallistua. Ei tullut pokaaleja eikä varmaan kunniaakaan, mutta ei me olla niin kilpailuhenkisiäkään kuin oikeasti tarvitsisi. Koirat on mulle kuitenkin ensisijaisesti kavereita, kakkosena kisakumppaneita. Joskus mokaa ohjaaja ja joskus epäonnistuu koira, mutta meidän elämä ei onneksi siihen pääty. Kiitos kaikille vielä tätäkin kautta tsemppaamisesta; on kiva huomata, että meillä on ”faneja”. Kiitos Janne, Ville ja Sami, että tulitte kannustamaan ja samalla näyttämään pentuja. Kiitos Tarjalle, ilman hyvää seuraa olis ollut vähän tylsää ;D Tästä jatketaan; Paappa jää TAAS eläkkeelle ja Ollikin tauolle. Ollin tavoitteet ensi vuonna on sitten taas astetta korkeammalla. Keväällä pitäisi hakea se yksi koulari vielä, että päästään SM kisoihin. Muuta arvokisat on harkinnassa; katotaan nyt mikä on koiran kunto keväällä, että kannattaako lähteä esim. karsintoihin. Talvi keskitytään molempien kanssa agilityyn, jossa Pauli kisaa ja Olli vielä hieman harjoittelee. Tavoite on kyllä Ollin kanssakin pikku hiljaa aloittaa kisaaminen myös agilityssä. Pakko se on vaan todeta: KOIRAHARRASTUS ON KIVAA !!!!!!