Valjakkohiihtokilpailut 12.2.2011 Parola

 

Tähän alkuun on pakko kirjoittaa hieman koko idean taustasta !!

 

Jostain kumman syystä sain joulukuussa päähäni, että Ollista tehdään nyt valjakkohiihtokoira. Vetäähän Olli tosiaan osaa ja tykkää juosta. Ongelmana oli vain, että itse en todellakaan osaa hiihtää. Pikku juttu siis; oli vain löydettävä osaava hiihtäjä joka tulee koirien kanssa juttuun.

 

Soitin eräällä kaverille ja esitin asiani. Hän tuumasi hetken ja sanoi, että palaa asiaan tammikuun puolella; hän saattaisi tietää erään kiinnostuneen. No, tammikuun alussa puhelin soi ja Ollille oli ehkä löytynyt hiihtäjä. Koetreenit olisi Hämeenlinnassa 9. päivä. Sinne siis !! Tuo treeni meni paremmin kuin hyvin; Olli osoitti että ei ole kenellekään vihainen (ei siis koirille eikä ihmisille) ja ohituksen ym. sujuu. Siitä sitten lyötiin treenipäivät kalenteriin ja sovittiin, että kisoihin ilmoittaudutaan jos treenit sujuu. Ja sujuihan ne !! Treenaamaan Olli ja hiihtäjänsä Pasi pääsivät huimat 7 kertaa. Aika nopealla aikataululla taas vaihdettiin lajia ja maisemaa.

 

No niin, eilen siis olivat nuo hiihtokilpailut. Ne olivat samalla myös Belgianpaimenkoirien Rotumestaruuskilpailut sekä Etelä-Hämeen kennelpiirin piirin Mestaruuskilpailut. Titteleitä jaossa siis yllin kyllin. Kilpailuihin ilmoittautui huimat 82 koirakkoa, mikä on mahtava määrä !! Olli joutui juoksemaan miehet naru B luokassa raskaan ja pitkän lenkin eli 7,5 kilometriä. Osallistujia luokkaan oli ilmoittautunut 8 koirakkoa, joista starttasi 7.

 

Kisapäivänä oli pakkasta 13 astetta ja uutta lunta oli satanut ladulle. Ollin luokka starttasi viimeisenä ja Olli kisan toiseksi viimeisenä koiran. Hiihtäjää ei jännittänyt, mutta huoltojoukkoja sitäkin enemmän !! Kaikki oli yritetty tehdä oikein, mutta kisa-aamuna huomasin kyllä että Olli ei oikein ollut oma itsensä. Se oli hieman vaisuhkon oloinen aamulla, ei kuitenkaan mitenkään kipeä tms. joten lähdimme kohti Parolaa.

 

Lähtö Ollilta meni todella hienosti, ei pyörimistä hiihtäjän edessä vaan vauhdilla eteenpäin. Heti lähdön jälkeen kaarrettiin vasemmalle ylämäkeen, siinä Ollin käännös ei ihan sujunut, mutta taitava hiihtäjä vei koiran sinne mäkeen mukanaan. Ensimmäinen kierros sujui Ollilta hyvin, ihan kuin treeneissä. Toiselle kierrokselle lähteissä huomasin maalialueella, että Olli oli selvästi väsynyt. Ei ihan likalla kunto riittänyt noin vaativaan matkaan, mutta sitkeesti lähtivät jatkamaan. Lopulta saapuivat maaliin, eivät ihan viimeisinä, mutta melkein. Ajattelin, että ihan hyvä kun pääsivät maaliin asti, sijoituksesta ei niin väliä. Ensimmäisen kerran hiihtouransa aikana Olli oli hieman väsynyt maalissa – siis hetken, kunne taas lähti sitten riehumaan. Pasi on todennutkin moneen kertaan että kyllä Ollilla hyvä kunto on, mutta se kestävyyskunto vielä puuttuu. Ja se tuli nyt kisassa todettua ! Tietääpähän mitä kesällä treenata…..

 

Odottelimme sitten parin pennunottajan kanssa tuloksia ja juttelimme niitä näitä. Sovimme myös Pasin kanssa että Olli jatkaa vielä helmikuun ajan hiihtotreenejä, mutta niitä nyt kevennetään huomattavasti. Jos siellä massussa nyt niitä penneleitä sitten olisi…..

 

Tulosten tultua huomasimme, että Olli oli luokkansa viides ajalla 19:36. No, ei huono jos nyt ei ihan huippukaan…. Voiton vei hirmuisella hiihdolla ja ajalla 16:02  Kutinan Murina ja Vesa Kokkonen. Aivan ylivoimainen pari !! Kaikki tulokset löytyvät muuten linkistä http://www.facebook.com/#!/album.php?aid=110119&id=1358419949

 

Hetken siinä tuloksia katseltuamme huomasin, että voihan jee !! Ollihan on Rotumestaruus kolmonen !!! Voi sitä riemua !! Hienostihan se sitten menikin, joten palkintojenjakoa vaan odottelemaan. Palkintojen jaossa menikin aikaa, sillä kisat olivat myös dobbereiden, suursnautsereiden ja noutajien rotumestaruuskisat. Yllätykset eivät loppuneet Ollin RM 3 sijoitukseen vaan todellinen yllätys oli se, että Olli hiihtäjineen julistettiin Etelä-Hämeen kennelpiirin valjakkohiihto Mestareiksi omassa luokassaan. Kylläpä oli hienoa !! Toivottavasti hiihtäjäkin oli tyytyväinen näistä ”titteleistä” ja että ei ollut ns. ihan turha reissu.

 

Lopuksi kun juttelimme, niin Pasikin totesi että ei ollut Olli ihan samanlaisessa iskussa kuin pari viikkoa sitten. Olisiko se mahdollista, että astutus ja tulevat pennut jo vaikuttaisi niin voimakkaasti Olliin ?? Moni kokenut kasvattaja kyllä minulle totesi, että kyllä se mahdollinen tiineys koiran vaan rauhoittaa ja näin ehkä kävi nyt Ollille. Silti hieno suoritus Ollilta. Seitsemän treenikerran jälkeen näin hieno sijoitus !! On se hieno koira, sanokoon muut ihan mitä vaan !!!

 

Tässä lähdössä matkaan ! Intoa on vielä