Tänään on menty eikä meinattu. Aamulla ennen klo kymmentä auto käyntiin ja kohti Porvoota ja D&C hallia. Siellä oli tiedossa pienelle porukalle "tottissemmaa". Sakemaanikkoja ja yksi tooperimanni olivat tulleet näyttämään taitojaan ja ehkä saamaan pientä tsempitystä jatkoon.Mainoita (siis tosi hyviä harrastekoiria)  olivat kaikki. Ja meinaan iha oikeesti. Jos jotain "vikaa" oli niin pientä skarppausta sinne hihnan toiseen päähän  Ohjaajat olivat liikeellä avoimin mielin; kiitos siitä että porukassa ei ollut näitä "selittäjiä, että kyllä se kotona osaa ja ei se yleensä noin tee jne jne". Koiran korrektiin suorittamiseen vaaditaan puuttumista kaikkiin pikkuvirheisiin alkaen siitä perusasennosta. Aina pitäisi olla se luottohenkilö "nalkuttamassa" siellä selän takana että älä tee noin, nyt on hyvä, nyt oli sitä tai tätä... Mutta porukassa treenaaminen tuo siihen mukaan myös sen kivan aspektin että yhdessä tehdään koiria eteenpäin. Kiitos koko porukalle mahtavasta tsempistä !! Ja jos olin joillekin Teistä "ilkeä" niin tein sen vaan siksi että teissä OIKEASTI on potentiaalia, jatkatte vain tavoitteellisesti eteenpäin. Kiitos että pyysitte meikäläistä Teitä ohjaamaan Ja sanomattakin on selvää, yhteydessä saa olla jatkossakin, jos siltä tuntuu.

Porvoosta matka jatkui omiin suojelutreeneihin Riihimäelle. Vähän myöhästyttiin, mutta päästiin hyvin mukaan touhuun kuitenkin. Ollilla eka treeni tolpassa haukkua ja pari irrotus harjoitusta. Ei se ihan niin helposti irtoo kuin Pauli, likka tykkää taistella No siinähän taistelee Aken kanssa (molemmat yhtä "hulluja"). Tokalla kerralla otettiin piilolle, joka taas pitkästä aikaa oli aluksi "hukassa". No, tokalla otolla jo muisti MISSÄ se piilo on JA MITÄ siellä tehdään. Itseasiassa se toka piilolla haukku oli HYVÄ ! Sit vaan selkäkuljetusta (jossa on vähä liian hyvässä hallinnassa) ja sivukuljetusta ja rohkeuskoe. Pakko kehua että kyllä tytössä ON POTKUA JA POWERIA   Jos tätä rataa jatketaan niin Olli ehkä pystyy täyttämään Paulin isot saappaat kisakoirana.  Kunnes saan sen Paulin jälkeläisen kasvamaan seuraavaksi kisakoiraksi. No, tulee sieltä kisakoira tai ei niin rakas kuitenkin.

Ja vielä loppuun kuulumisia "potilaalta" joka ei todellakaan tiedä (=tajua) olevansa jotenkin toipilas. Se menee edestakas hyppii pomppii ja kaikki edellä mainittu on tietty KIELLETTY. Mutta haluanpa nähdä sen joka saa malinoisin rauhoittumaan... Pauli tunnetusti ei tunne kipua tai jos tuntee ei siitä välitä. Se on kohta ihan kunnossa eli ei leikkaus paljoa paina. Se on TYÖkoira jonka pitää saada mennä ja tehdä. Luulenpa että olipa diagnoosi mikä tahansa niin Pauli saa jatkaa treenejä ja kisoja ja "kaatuu" sitten lopulta ns. saappaat jalassa. Mutta odotetaan nyt ensin se patologin lausuma, että mikä poikaa vaivaa ja kuinka paha vaiva oikein on kyseessä. Fan clubilaisille tiedoksi: Potilas voi hyvin - ja teille kaikille taas ISO kiitos tuesta. Ootte ihania; Malla varsinki