Piiiitkästä aikaa raahauduttiin pellolle jälkiä tallaamaan. Syy tähän on Marian että Kiitos vaan kun kyselit treeniseuraa. Muuten oltais varmaan tämäkin vapaapäivä löhöilty soffan lämmössä.  Jälkipellolla oli pirun kylmä tuuli, pipot päässä ja sormet jäässä siellä mentiin. Ensin tallattiin jäljet Ollille ja Wanille, sitten pikkusille. Ensin ajoi Tiku. Ihan hyvällä rytmillä poika meni ja keskittyi koko jäljen ajan hyvin. Lopussa otettiin namipurkille maahan ja siinä vähän jouduttiin "painimaan" . Täytyy molemmille alkaa kotona sisällä opettaa tuota purkille maahanmenoa. Se on sopivaa olohuone treeniä. Sitten jäljen ajoi Raisu. Alussa se vähän temppuili, alusta oli outo (multapelto). Sitten ku lähti paalulta niin jäljesti OK, pari kertaa keskittyminen herpaantui ja nosti päätään. Kulma meni todella hyvin. Ja purkki ilmaisutkin Raisulla toimii. Hieman väsyneen oloinen Raisu kyllä oli, mistä se sitten johtuikaan?? Sitten oli Hilun vuoro ja että se koettelee mun hermoja. Paalulle meno oli sellaisen taistelun takana että huh huh. Hilu ei suostunut millään siihen että remmi laitetaan myös takajalkojen välistä. Joka kerta kun aloin remmiä laittamaan se hyppäsi pois käsistä ja juoksenteli ympäriinsä. Ja siihen paalulle en saanut sitä istumaan, en sitten millään ! No, lopulta päästiin jäljestämään ja sen Hilu kyllä teki ihan OK. Mitä ihmettä sen kanssa oikein keksis; toisaalta se on niin hellyttävä ja

Pentujen jälkeen oli isojen vuoro. Wani ajoi kolme suoraa kaks kulmaa. Paremmin saisi keskittyä itse jälkeen, nyt se vähän harhautui jäljen sivuun ja kulmissa pikkuisen oikoi. Jaksoi kuitenkin ihan hyvin. Sille voisi jo pikku hiljaa tehdä paljon pidempää jälkeä ja vaatia parempaa keskittymistä. Mutta eihän siltä voi kauheesti vaatia kun se on Marialle niin    No, viimeisenä ajoi Olli. Jälki olikin siinä ehtinyt hyvin vanhentua, taisi olla jo lähempänä kahta tuntia vanha. Alusta asti Olli ajoi todella hyvin, vauhti oli OK ja keskittyi jokaiseen askeleeseen. Tämän jäljen teema oli kulmat, jotka oli namitettu niin, että ei voi oikoa vaan namit syömällä kulmasta tulee korrekti ja koira saa vahvistusta kulman työstämiseen. Olli jopa söi namit jäljeltä, mikä on ihme. Ekaan kulmaan ja kolmanteen kulmaan oli vielä piilotettu pallot. Kaikki kulmat Olli ajoi erinomaisesti ja tuntui että se nyt tajusi miten kulmat työstetään. Eihän se nyt tällä ole valmis, paljon pitää vielä tehdä vastaavia treenejä. Esineet nousi hyvin ja vain viimeinen ilmaisu oli hieman vino. 

Kaikkinensa oli kivaa kylmästä huolimatta. Taas tajusi kuinka antoisaa koirien treenaaminen on Jos vaikka huomennakin yllättäis itsensä ja raahais koko lauman jälkipellolle. Ja pitäishän sitä tottiakin noilla pennuilla ottaa, mutta kun ei kerkii, ei kerkii !!