Tähän ikään mennessä on kuitenkin jo oppinut ymmärtämään elämää, silti nyt tuntuu siltä, ettei jaksa. Saa oikein tosissaan todistella itselleen, että kyllä se tästä iloksi muuttuu.

 

Se, että kaikesta huolellisesta etukäteissuunnittelusta ja touhuamisesta huolimatta, ei Olli olekaan nyt kantavana tuntuu käsittämättömältä. En voi ymmärtää, en halua käsittää, en voi sitä hyväksyä ! Mielessä on vain kysymyksiä - kysymyksiä joihin ei saa vastauksia.

 

Tuntuu niin epäreilulta ! Oliko kaikki liian hyvin järjestelty ja järkeilty ? Kahdeksalle pennulle olisi ollut aivan mahtavat kodit. Pentue oli niin odotettu ja toivottu, että pettymys ja suru kosketti nyt monia. Ajankohtana kevät olisi ollut ihanteellinen. Siis miksi ?? Miksi, Olli ei tullutkaan kantavaksi ??

 

Nyt tuntuu niin tyhjältä. Iltaisin silittelen Ollin paljasta mahaa ja tuntuu tyhjältä. Suunnitelmat tulevien pennunottajien kanssa kariutuivat, eikä enää olla yhteyksissä. Yhteinen, innokas odotus on päättynyt. Mä jäin jotenkin tyhjän päälle. Pentueen syntymään ajoitettu talviloma on nyt ilman suunnitelmia. Kontaktit ihaniin ihmisiin on, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, katkenneet ……

 

Tästä varmasti kyllä vielä noustaan, mutta se saattaakin viedä yllättävän pitkän aikaa….. Suunnitelmia on toki jo tehty – oli pakko. Kiitos muutamille tärkeimmille Ystävilleni tuestanne ja siitä, että olette jaksaneet kuunnella. Onneksi kotona on ihana karvainen lauma, joka lohduttaa. Olli ”Mammakoira” saa huomiota osakseen iltaisin, on Ollikin hieman ihmeissään tilanteesta. Tulevaisuus näyttää, onnistuuko Ollin uusinta astutus sitten kesällä. Sen tästä opin, että enää en pentuja suunnittele (tai yritän olla suunnittelematta) liikaa etukäteen. Pettymys on liian suuri, jos ei onnistukaan. Ja tulevaisuudessa iloitsen joka ainoasta pennusta. Enää ei ole liian pieniä tai liian suuria pentueita, on VAIN sopivia pentueita ! Kaikki otetaan vastaan mitä tulee !

 

Nyt on vain annettava ajan kulua ja opeteltava ajatukseen, ettei pikku tassujen vilinää Alatiellä keväällä olekaan. Toivotaan sitten pikku kuratassujen jälkiä loppusyksyyn…..

 

Se tästä on nyt opittu että ” On kaksi päivää joille ihminen ei voi mitään, - eilinen ja huominen !! ” Ja niinhän se on, yritetään elää vain tätä päivää. Nautitaan siitä, mitä meillä on. Jos on terveys, koti, työtä, rahaa sen verran että saa laskut maksettua ja ystäviä, niin hyvä ! Kaikki päälle on sitten ekstraa, josta saa ja pitää muistaa nauttia.

 

Ehkä tällä tapahtumalla oli jokin suurempi merkitys, kuka tietää ! Täytyy vain elää ja yrittää etsiä tapahtumalle merkityksiä. Tai ehkä on vain parempi elää, miettimättä sen suuremmin – pääsee helpommalla ! Nyt mennään vielä hetken aikaa alavireisissä tunnelmissa, mutta toivottavasti tulevaisuus on taas valoisampi !!