Nyt kun Ollin pentuhaaveet on haudattu ja asia hyväksytty, niin voidaan keskittyä taas vain ja ainoastaan omiin koiriin ja niiden kanssa touhuamiseen. Se vaan on todettava, että jos mä saisin provikat kaikista niistä muiden kasvattajien pennuista mitä olen ”myynyt” niin olisin tuollakin bisneksellä kivasti rikastunut. No, ei vaineen, onhan se kiva että jo maailmassa olevat kodittomat malipennut saavat hyvät kodit !!

Mitäpä me ollaan sitten puuhailtu…. Hilu ja Kim kävivät 13. helmikuuta Steve Croxfordin koulutuksessa Espoon Sporttikoirahallilla. Steve Croxford on pitkän linjan agilityvalmentaj. Stevellä on yli 20 vuoden kokemus agilitysta niin kilpailijana, tuomarina kuin valmentajanakin. Lisäksi hän on toiminut Iso-Britannian maajoukkueen johtajana vuodesta 2004 lähtien.
 
”Tiedät sen hetken: olette tiimi koirasi kanssa, kaikki sujuu kuin tanssi, sinä ja koirasi liikutte saumattomasti esteeltä toiselle, noudatat ohjausstrategiaasi täydellisesti ja ylität maaliviivan nopealla nollaradalla. Se on kaikkein mahtavin tunne, ja siksi me rakastamme tätä urheilulajia niin paljon” – Steve Croxford-
 
Koulutuspäivä oli suunnattu seurojen koulutusohjaajille, valmentajille sekä muille kouluttamisesta kiinnostuneille harrastajille. Koulutuspäivänä kerrattiin seminaarissa käsiteltyjä aiheita ja siirrettiin teoriassa opitut asiat käytännön koulutus/valmennustilanteisiin.
 
Koulutuspäivän teemoja olivat mm.
  • Basic handling skills
  • Dog’s technique prime obstacles, including execution times
  • Timed assessment over standard training sequences
  • Explanation of results and benchmark report
  • Visual & spatial awareness (F.A.S.T.) assessment
  • Spatial awareness exercises
  • Techniques for assessing optimum approach (quickest path) for individual teams
”Monet ihmiset aloittavat agilityuransa ilman selkeää käsitystä siitä, mitä mahdollisuuksia heillä on ja millaisia suorituksia he vaativat itseltään ja koiraltaan. Koulutusohjaajina ja valmentajina meillä on velvollisuus opastaa heitä harjoittelun alkuvaiheessa, koska oikealla opastuksella he voivat kehittyä päteviksi ja itsenäisiksi kouluttajiksi ja ohjaajiksi” –Steve Croxford-
 
Tässä Kim ja Janita Leinonen ilmeisesti keskustelevat jostain ohjauskuvioista ;D
 
Ja tässä vielä Kim ja maanantain valmentaja.
 
 
Niin maanantai aamuna Hilun kanssa suuntasimme suoraan työvuorosta kohti Espoota. Sporttihallilla oli tiedossa pitkä päivä koko meidän agitiimille; Kim ja Hilu tekivät todella monta rataa klo 9-16 välillä ja minä siinä pidin koirasta huolen aina ratojen välillä. Pakkasta oli muutamia asteita ja kyllä se kylmältä tuntui ns.”lämpimässä” hallissakin muutaman tunnin seisoskelun jälkeen. Otin muutamia treenipätkiä videollekin, mutta en ole ehtinyt niitä vielä purkaa. Treenit olivat aika pienessä hallissa ja siellä oli muutama kymmen yleisöä sekä valmentajat ja kymmenkunta treenikoiraa. Vilinää, vilskettä ja häiriöitä siis riitti.
 
Kokemuksena koulutustilaisuus oli Hilulle hyvä, se kun on joskus reagoinut vieraisiin halleihin ja hälinään. Nyt pystyi kyllä keskittymään suht hyvin. Päivän loppua kohden kyllä väsymys alkoi näkyä ja keskittyminen Hilulla herpaantui ja kostautui sitten virheinä…
 
Ohessa radanrakennusta.
 
 
Maanantai päivä oli siis aika kylmä, samoin halli oli aika viileä. Kun pääsimme hallilta kotiin huomasin että kylmyydestä Hilu oli saanut vesihännän L Siitäkin huolimatta että Hilulla oli kyllä koko päivän Hurtta manttellipäällä. Se vain ei ilmeisesti riittävästi suojaa juuri hännän tyveä. Häntä sinänsä ei Hilua haitannut kuin pari päivää, sitten se oli jo normaali. Tai siis näinhän mä luulin, lisäoireet ilmenivätkin sitten myöhemmin, mutta siitä lisää tuonnempana !
 
Lauantaina 18. helmikuuta oli Kimillä ja Hilulla sitten kolme agikisaa Masalan kuplahallissa. Halli itsessään oli aika karmea, vanha ja hämärä ja mikä kamalinta, halliin piti kulkea vanhojen pyöröovien kautta. Ainakin yksi koira loukkasi siinä tassunsa kun jalka jäi oven väliin. Hilu kyllä kulki ovista, mutta varovasti niistä sai mennä ja kyllä Hilu sitä ovea pelkäsikin. Onneksi sain Hilun vietyä ovista ilman vahinkoja !Toinen ongelma mikä hallissa ilmeni oli se että kisarata oli rakennettu niin että lähtöön tai maaliin ei päässyt ns. avustaja. Joten Hilu joutui olemaan koko suorituksen ajan Kimin kanssa ilman että tiesi missä minä olen. Ekalla ja tokalla radalla tämä ei aiheuttanut ongelmaa mutta toisella radalla Hilu lähti radalta etsimään mua.
 
Ensimmäinen rata oli Hilulta todella upea; nopea menoa mutta ikävä kyllä se nopeus ja vietti kostautui puomin alastulolla kontaktivirheenä ! Hilulle aika harvinainen virhe. Kim taisi siinä tehdä valssin hieman liian aikaisin ja veti liikkeellä Hilun mukaansa. Hilu on vielä niin kesken koulutuksen että ei kestä ohjaajalta vedätystä. Se oli niiiiiiin harmillinen virhe, että mua ketutti ! Tällä radalla Hilulla oli kuudenneksi nopein aika eli hävisi voittajalle nelisen sekuntia ja se on hyvin se ottaen huomioon että radalla oli kaikki kontaktit ja ne on Hilulla vielä hitaat ja epävarmat. Hitto että oli se nolla kutkuttavan lähellä !
 
Toka rata olikin sitten ihan katastrofi. Se kaatui putken jälkeiseen pituuteen jonka Hilu hyppäsi poikittain. Sitä kun Kim lähti korjaamaan niin Hilulta keskittyminen herpaantui ja loppu rata olikin kaikkea muuta kuin agilityä. Se päättyikin sitten siihen että Hilu lähti radalta mun luo. Ei siitä todellakaan sen enempää !!
 
Kolmas rata oli hyppäri ja siinä Hilu oli taas mahtavassa vireessä. Suoritus oli niin nopea ja sulava että oli nautinto katsoa. Ikävä kyllä tässäkin vauhti kostautui ! Neljänneksi viimeinen este oli rengas jota ennen tehtiin tiukka melkein 90 asteen käännös oikeaan. Tässä Hilu ei malttanut keskittyä vaan hyppäsi renkaan välistä !! Voi kiesus kun harmitti !! Se olisi ollut todella nopea rata, mutta hylkäykseksihän sekin sitten lopulta meni !
 
Sanoisiko että ei ollut ihan Hilun päivä tuo lauantai…. Huonosti menneiden kisojen lisäksi oli Hilulla koko lauantain myös melkoinen ripuli. Aina kun Hilu pääsi kisapaikalla ulkoilemaan se kävi tarpeillaan ja aina tuli ruskeaa erittäin löysää tavaraa valkoisille hangille. Ajattelin lauantaina että Hilua stressaa vieras auto (oltiin siis laina-autolla liikkeellä kun oma MaliMobiili oli taas rikki) ja että se kamala halli, mutta tähänkin selvisi syy sitten myöhemmin……..
 
Sunnuntai aamu valkeni sitten hyvinkin ruskean sävyisenä. Hilu oli nimittäin yön aikana käynyt useaan otteeseen tarpeillaan olohuoneessa; siitäkin huolimatta että käytin sitä ulkona vielä yöllä klo 03:00. Ripuli oli siis melkoinen. Tarkoitus oli aamusella ajaa apteekkiin ja hakea Canicur tabletteja jotta saadaan ripuli kuriin. Klo 10 Hilu kävi ulkona vielä tarpeillaan ja sitten muuttuikin kaikki huonompaan ! Sisään tultuaan Hilu lyyhistyi keittiön lattialle, veti takajalat aivan kippuraan ja tärisi. Ihmeteltiin että mikäs sille nyt tuli ?! Ari hieroi Hilua 40 minuuttia; ajateltiin että jos sillä on lihakset eilisistä kisoista niin kireinä että kramppaa siksi. Hieronnasta ei ollut mitään apua, oikeastaan päinvastoin ! Parissa tunnissa Hilun tila meni huonompaan suuntaa, se ei enää päässyt lattialta ylös lainkaan. Ja kun nostin Hilun seisomaan niin se ei astunut vasemmalle takajalla ollenkaan eikä suostunut kävelemään. Jos takajalkoja yritti venyttää ”auki” niin vingahti ja veti jalat suppuun….
 
Soittelin ystävilleni ja kyselin olisiko heillä mitään hajua mistä voisi olla kyse ! Arvauksia tuli haimatulehduksesta, selkärappeumaan jne…. Ja kaikki suosittivat lääkäriin lähtöä ! Todella kiva; sunnuntaina lähimmät lääkärit olisivat Mevet    Helsingissä tai VetHaus Hämeenlinnassa….. 
 
Mutta kyllä mulle itku tuli kun katsoin Hilua makaamassa keittiön lattialla, siellä se tärisi ja kramppas eikä päässyt ylös. Mikä ihme vei liikunnallisen koiran noin nopeasti tuohon tilaan ?? Tässä kännyllä otettu kuva Hilusta kun se makasi takajalat kippurassa sohvalla.
 
Me oltiin aivan ymmällämme ! Ei auttanut muu kuin lähteä lääkäriin. VetHaussiin suunattiin, koska se oli lähempänä ja sinne osaisin ajaa. Uudessa Mevetissä kun ei ole vielä tullut käytyä, niin en uskaltanut sinne lähteä ajelemaan, varsinkin kun kiire ja hätä oli.
 
Nopsaan pääsimme VetHausiin. Kerroin hoitajalle Hilun oireet ja pian pääsimmekin eläinlääkäri Juha Virolaisen vastaanotolle. Hän kyseli kaikkea Hilusta; mitkä lonkat, onko yleensä syönyt vierasesineitä jne. Tutkimuksessa hän totesi että ei arista vatsaa, ei arista selkää, antaa venyttää takajalat. Kävelyttäessa Hilu oli edelleen hieman aristava, mutta selkeästi liike vetreytti paikkoja. Lääkäri mittasi vielä Hilulta kuumeen ja siinä selvisikin sitten paljon. Lääkäri nimittäin havaitsi että Hilulla oli molemmat anaalirauhaset todella tulehtuneet ja turvoksissa. Tässä oli kuulemma syy näihin mystisiin halvausoireisiin !! En meinannut millään uskoa että syy olisi noin pikku vaivaissa, sillä niin kipeä Hilu oli ollut !! Että mua sitten alkoi hävettää, pitikin tulla päivystykseen vaivaamaan lääkäriä moisella pikkuvaivalla ! Siinä naureskeli sitten niin lääkäri kuin hoitajakin mun hämmennykselleni. Anaalit tyhjennettiin ja Hilulla olotila helpottui melkoisesti. Samalla sitten selvisi se vatsatulehduksenkin alkuperä….. Hilu on ilmeisesti jo aiemmin nuoleskellut sitä kipeää takapäätään ja saanut sieltä sen tulehduksen leviämään myös suolistoon !
 
No, saimme siis diagnoosin sekä antibiootit sekä maitohappobakteerit matkaan mukaan. Kotimatkalla sitten naureskeltiin että kaikkea sitä…. Mulla on ollut koiria reilut 20 vuotta eikä yhdelläkään ole koskaan ollut mitään anaalirauhasongelmaa koskaan. Tuli sitten tämäkin asia opittua kantapään kautta ja kalliisti. Hilu voi nyt hyvin, ripuli helpotti vuorokaudessa kun saatiin lääkkeet ja nyt Hilmuri liikkuu kuin aina ennenkin !
 
Mutta ottaakaahan opiksi, anaalirauhaset saattavat oireilla mitä erilaisimmin oirein. Nyt asiaan perehdyttyäni olen saanut tietää että usein vesihäntä voi olla oire anaalirauhasista, nielutulhedus koiralla voi olla merkki anaaleista, vatsatulehdukset ja oksentelu voi olla anaalirauhasista johtuvaa, mystiset takapään vaivat kuten ontumiset ja halvaantumisoireet voivat olla merkki anaalirauhasista…..
 
Nyt tulee vaan mieleen että mitähän seuraavaksi…. Onhan tässä nyt ollut jo O
Ollin eläinlääkärireissu ja autoakin on korjailtu tuon tuosta. Ja nyt Hilu kävi eläinlääkärissä. Eikös se niin ole että ei kahta ilman kolmatta…… Toivotaan vaan että pysytään näissä pikkuvioissa eikä tulisi mitään suurempia vaivoja !