Tänään taas, pitkästä aikaa, käytiin Paulin kanssa peltojäljellä. Eikä olisi muuten menty, mutta kun se perhanan FH-jälki painaa päälle. Alustana oli eka kerran tänä vuonna ruoho, 7 suoraa 6 kulmaa, 4 esinettä. Viimeiseen kulmaan asti Pauli ajoi jälkeä aivan Super, oli taas ihana vaan kävellä perässä ja nauttia. Mutta, mutta, kuten niin monesti aiemminkin kulma koitui taas kohtaloksemme. Viimeisessä kulmassa Pauli ajoi yli kulmasta ja "hukkasi" jäljen. Pienen "ohjauksen" jälkeen se löysi jäljelle, mutta ajoi sitä ihan siksakkia ja tuurilla löysi viimeisen esineen. Ja jotta katastrofi olisi maksimaalinen, nappasi Pauli esineen vielä suuhunsa !!! Asia, jota se ei ole tehnyt KOSKAAN  Tein heti siitä suoraan uuden jäljen 25 askelta ja sama esine päähän. Ja edelleen Pauli nappasi esineen kiireesti suuhunsa. Ja sama toistui vielä viisi kertaa. VIHDOIN seitsemännellä kerralla, tuli vanha Pauli takaisin ja korrekti esineilmaisu. Siitä sainkin sitten palkattua Paulin ruhtinaallisesti. Mutta kylläpä oli rankka kokemus 

Kaiken tämän jälkeen ei koiraharrastus taas tunnu kovin mukavalta, mutta sitkeesti on vaan jatkettava. Huomenna aamulla mennään Mallan kanssa tottistelemaan ja sen jälkeen menen tekemään Paulille jäljen. Toivon ja rukoilen, että Pauli olisi vihdoin oma itsensä ja jäljestäisi KOKO jäljen superisti, koska kyllähän se osaa. Nyt on taas niistä pikkuvirityksistä kiinni

Ja tänään päätin, että menee se FH jälki ihan miten vaan, niin mun pitää muistaa vaan iloita ja nauttia, että ylipäänsä päästään sekin kokemus yhdessä Paulin kanssa kokemaan. Meni miten  meni, niin se on taitava koiruli ja JOS sillä olisi mahdollisuuksia hieman enemmän, niin kyllä se FH1:kin sieltä napsahtais.