... monella eri tavalla

Monen ihmisen kesken on ähkäilty pähkäilty, jotta onko se tuo Olli paksuna vai ei !?? Tänään viimeksi asiaa ihmeteltiin. No, ihan vaan kaikeksi varmuudeksi (tai epäonneksi sitten..) ostin  Terolta sitä Joseran Mamma/Pentu ruokaa 10 kiloa. Sitä ilmeisesti kannattaa alkaa syöttämään VASTA sitten kun on varmaa, että siellä massussa on niitä ravinnon tarvitsijoita. No, jos tuo Olli nyt alkaa oikeasti näyttää niitä oireita, että "pullat on uunissa" niin onpahan sit oikeeta sapuskaa mitä kuppiin heittää. Jos ei muuta, niin syötetään Olli paksuksi !

Toiseksi, saimme tänään puhelinsoiton Ruotsista !!! Siellä alkaa tilanne olla jo mielenkiintoinen.... Asiaa hieman hankaloittaa Cristan juoksut, jotka ovat sellaisia että ei niitä ihminen välttämättä edes huomaa, mutta uroskoira kyllä ! Tiina tekee parhaansa tulkitakseen Cristaa ja apuja antaa Pete. Mutta kaikki merkit ovat nyt kyllä sellaisia, että tod.näköisesti matkaamme Ruotsiin noin viikon sisällä. Matkailu avartaa aina, saatikka tällaisessa tapauksessa ! Olemme olleet Tiinan kanssa "tuttuja" jo pitkään, mutta miten täysin vieraat koirat suhtautuvat toisiinsa...... Kuinka kestävät Tiinan hermot tätä showta (majoittaa meidät, suojella kissat, Pete ja kaikki irtaimisto ym.) ??  Toiveena on siis saada Paulin ja Cristan malivauvoja myös Ruotsiin - siitä yksi myös tänne Suomeen !!

Ja tulevana maanantaina jännitetään sitten Anun ja Paulin ensimmäisiä kakkosen kisoja agilityssä. Anu on valmentautunut asiaan huolella juhlimalla jossain Tahkolla ja Pauli vaan lepäämällä. Oisko tuo se resepti jolla nollia tehdään.... - se nähdään maanantaina ! Ja kuulumisia siis tulee HETI tänne.

Tänään on ollut niin hieno kevätpäivä, että toiveissa olisi saada näitä LISÄÄ !!! Ihan eri fiilis lähteä vaikka vaan koirien kanssa lenkille kun on kuivaa, lämmintä ja aurinko paistaa. Ihanaa. Tänään käytiin moikkaamassa "meidän" eli Aken puruporukkaa ja vähän oli haikea mieli, kun ei ollut omaa treenikoiraa. Molemmat koirat toki autossa, mutta Paulia ei treenata ja Olli on jo mammalomalla. Ensimmäisen kerran kohta kahdeksaan vuoteen istuin siellä maneesin reunalla toimettomana ja katselin ku muut treenaa. Myönnän rehellisesti; olen kateellinen - toisaalta ihanaa olla ilman kisapaineita ! Pääsee karsintoihin vaan kannatusjoukkoihin, ei tarvii lähtee Kemiin Sm kisoihin ym. toisaalta jää kaikki isojen kisojen tunnelmat jännittämättä ja on PALJON ihan joutoaikaa. Tuntuu niin kummalliselta..... Mutta JOS niitä penneleitä nyt tulee, niin onpahan sitten kaikki aika vain niitä varten !  Mutta totean vaan -elämä on ..... omituista ! Koskaan ei ole hyvä, aina voi valittaa