Viikonloppuna oli taas koiraharrasteiden vuoro, vaikka pakkasta oli ihan mielettömästi. Lauantaina klo 9 startattiin Ollin ja Paulin kanssa kohti Hyvinkään Koiraurheilukeskusta ja agilitykisoja. Päivästä tuli pitkä sillä Ollin kaksi kisastarttia oli aamulla ja Paulin startit sitten viimeisenä illalla Eikä asiaa yhtään auttanut se, että pakkanen paukkui ja  koirat joutuivat olemaan kylmässä autossa. No, niillä oli kyllä kahdet loimet päällekkäin ja parin tunnin välein kävin autoa käyttämässä, mutta silti tuntui pahalta.

Olli aloitti agilityuransa siis lauantaina ja voi hitto meitä jännitti. Otettiin Olli jo hyvissä ajoin sisälle halliin jotta se saa rauhassa riehua ja ihmetellä sitä menoa ja meteliä. Anu syötti sille siinä odotellessa melkein paketillisen lihapullia  Anun mennessä tutustumaan rataan lähdin minä vielä ulkoiluttamaan Ollia. Hallista pihalle oli muutaman askelman rappuset. Koska ne oli liukkaat otin laskeutumisen varman  päälle eli jätin Ollin yläportaalle istumaan ja kutsuin siitä alas. Jeps, se neropatti otti ja hyppäs sieltä suoraan alas ja jäi vasemmasta takajalastaan askelmaan kiinni (tassu meni rappujen raosta ja jäi sinne jumiin). Siitä sitten voltti ympäri ja julmettu huuto kun jalka vääntyi ! Mulle tuli paniikki, että nyt muuten meni sitten jalka poikki  Niska pers otteella nostin Ollin siitä ylös ja jalkakin lähti irti rappusesta. Sitten vaan ihmettelemään, että kuinkas pahasti oikein kävi. Olli ei aristanut jalkaa kun sitä vääntelin, mutta ei kyllä astunut sille. Roikotti takajalkaa ilmassa ja oli surkean näköinen. Kävelyttelin sitä siinä pihalla ja kolmella jalalla mentiin. Ajattelin, että jeps nää kisat jäi sitten tähän, ei Olli pysty kipeällä jalalla mitään agilityä hyppeleen Lähdettiin sitten klenkkaamaan eteenpäin ja kuinka ollakaan Olli laittoi takajalan maahan ja astui sillä varovasti. Sitten sille tuli sellainen AHAA ilme, että hei, tällä jalallahan voikin astua. Ja sen jälkeen meno olikin entisenlaista eli riehumista ilman aivoja. Yritin Ollille "selittää" että vähän rauhallisemmin kiitos, satutit pahasti juuri jalkasi, mutta ei siinä mikään auttanut ja ajattelin että menköön sitten taas sata lasissa.

Kisaradoilla ei jalan sattuminen vaikuttanut mitenkään, iloisesti Olli hyppeli menemään. Niin, mitenkäs ne kisat Ollilta meni..... No, Anu oli ihan paineessa ekalla radalla ja se näkyi kyllä ohjaamisessa Anu meni kuin olisi kävellyt lasinsiruilla ja hyllyhän siitä tuli kun Olli sujahti putkeen. Tyytyväisiä oltiin silti, koska Olli toimi kuten treenissäkin eikä vilkuillut ympärilleen tai keksinyt mitään "omia kuvioita". Luottavaisin mielin siis toiselle radalle. Tokalta radalta tuli sitten kymppi; vitonen kepeiltä ja yksi kielto, muuten hyvä rata. Totesimme, että hienosti meni ja agilityura saa jatkua  Yllätykseksemme huomasimme myös, että Olli oli todella nopea ja että kontakteja saadaan kyllä palautella reippaasti aina kisojen jälkeen.

Ollin ratojen jälkeen olikin sitten parin tunnin odottelu ennenkuin olisi Paulin radat. Lähdettiin käymään ABCllä syömässä ja lämmittelemässä. Matkalla sitten juoksutettiin koirat Sveitsin kentällä. Sit vaan kakkosluokan ratoihin tutustumaan. Anu otti Paulilla muutamat lämmittelyesteet ja Pauli tutnui olevan hyvin kuulolla. Ekalta radalta tuli kuitenkin hylly  Anu sai Paulin haltuunsa ennen putkea, mutta jäi seisomaan paikalleen eikä antanut ohjausta, joten Pauli ratkaisi tilanteen itsenäisesti ja meni väärään päähän putkea. Ilmeisesti tästä sisuuntuneena Anu sitten toisella radalla ohjasi paljon määrätietoisemmin ja tuloskin oli sen mukainen Anu teki pari todella hienoa ohjausta ja sai kuin saikin Paulin kääntymään kaikkien vaadittujen kiemuroiden ja esteiden mukaan. Maaliin tulivat nollaradalla ja lopulta aikakin paljastui varsin nopeaksi, 7 sek alle ihanneajan. Voi hitsi miten hienoa !! Meidän Paappa ja niin nopea että voitti lopulta koko luokan Ei ollut sittenkään mikään turha reissu. Onnellisina ajeltiin sitten iltamyöhällä kotiin. Ensi lauantaina agilityseikkailut sitten jatkuu niin Ollilla kuin Paulillakin. Pidetään siis