No niin, varoituksen sananen tähän alkuun. Tästä kirjoituksesta tullee hirvittävän pitkä ja höpsö. Niinalle tiedoksi, en ole juonut yhtään siideriä, vaikka tulevasta tekstistä ehkä niin vois päätellä. Nyt on vaan taas tunteet jotenkin pinnassa tai sit mä vaan alan tulla vanhaks ja höperöks. Anyway, tässä fiiliksiä.

Aamulla tulin yövuorosta ja ulkoilutin koirat pikaisesti. Siinä taas Paulille tossua pukiessani manasin, että on tää hankalaa, vaikka toinen istua toljottaa nätisti vieressä tassu koholla. Ari kävi eilen ostamassa uudet lasten kurarukkaset (jotka on muuten mitä mainioimmat tassutossut !!) kun varmaan joudutaan vielä tuota jalkaa suojaamaan, kun ei siinä ole yhtään karvoja. Mä ostin Paulille Tarjoustalosta ihan semmoiset perusrukkaset hintaan 2.99, mutta kun Ari pääsee kaupoille vain paras kelpaa koirille. Niinpä Paulilla on nyt merkkirukkaset mallia rukka ja hintaa 7 e. Ja onpa jääkaappiin ilmestynyt koirille myös viiliä, piimää, lihapullia ym ym… Ai hemmotellaanko meillä koiria, no EI

Niin, siitä aamusta. Nukuin Paulin kanssa kahden ja taas se tuppautui ihan kylkeen kiinni ja siinä sitä sitten rapsuttelin varmaankin tunnin ajan. Oli niin huippu hetki taas ! Ihmeen pitkään me sitten nukuttiin, en kehtaa sitä edes kertoa, mutta ihan vihjeenä vaan, että ei nähty naisten MM alppilaskua…. Sitten kun heräiltiin lähdettiin käymään mun äidillä, jota Memmaksi kutsutaan. Memmalla itselläänkin on koira nimeltä Onnipoika. Kävin juttelemassa Memman kanssa Paulin tilanteesta ja itkuhan siinä tuli molemmille kun kerroin että Paapalla on syöpä . Äiti ymmärtää näistä asioista ja kysyi heti että, nukutetaanko Pauli heti ikiuneen vai mitä tehdään… Sanoin, että oli Paulin tilanne huomenna / ensi viikolla mikä tahansa, niin ei nukuteta vielä. Hoidetaan niin paljon kuin se vaan on JÄRKEVÄÄ. Pauli on nyt niin elinvoimaisen oloinen, että eihän sitä uneen voi vielä laittaa. Tempoilkoon tuossa mukana nyt niin kauan kuin silmissä pilkettä riittää ja jaksaa hulluna rempoa touhuta !! Ja voin muuten kertoa, että se jätkä on viime päivinä ollut tosi rasittava, kun energiaa on yhden ydinvoimalan verran eikä sitä saa purkaa mihinkään. Memman kanssa siinä juteltiin, että tukea (myös sitä rahallista) saan niin paljon kuin tarve vaatii. Tässäkin tapauksessa on vain todettava, että ottakaa ihmiset hyvät vakuutus koirallenne. Meillä vakuutus on ollut niin kullanarvoinen juttu ettei kukaan voi edes ymmärtää. Jos koiran vakuutus esim. Tapiolassa maksaa noin 120-140 euroa vuodessa, niin se on vähän. Tuo summa menee niin helposti ihan pikkujutussa eläinlääkäriin ettei sitä edes ymmärrä. Puhumattakaan tämmöisistä tilanteistä kuin meillä nyt ! Joten hopi hopi, kaikki hommaamaan vakuutusta koirille. Esimerkkinä vaan, että viime käynti eläinlääkärissä oli tosi kallis (2,5 tunnin leikkaus ym.) koska EHELillä on suorakorvaus Tapiolan kanssa maksoin käynnistä vain 103 euroa. Tässä mainostus /painostus osuus !!

Niin, miksi tällaiset sekopää fiilikset. No, huomenna mennään eläinlääkäriin poistamaan tikit ja kuulemaan mahdollisesta jatkosta. Jännittää ihan hirveästi ja pelottaa myös ! Olen yrittänyt antaa Paulin olla rauhassa, mutta vaikeaa se on . Tekisi mieli mennä kokoajan pikkusen rapsuttelemaan, mutta kun tulee niin herkästi itku ja siinä toinen sitten ihmettelee että mitä toi nyt ?? Siksipä olen tänään ollut tosi ahkera. Olen tehnyt makaronilaatikon, paistikastikkeen + perunamuusia, keittänyt koirille makaronia johon on sekoitettu parasta tonnikalaa mitä kaupasta löytyy, keittänyt koirille kanamunia, tehnyt salaattia, tiskannut (mitä vihaan), pessyt WC:n ym. Tämä kaikki ihan vain siksi, että saa ajatukset pois huomisaamulta. Kello yhdeksän meillä on aika EHELiin ja sitten kuullaan lisää jatkosta. Niin vain olen tässä itsekseni ajatellut, että JOS uutiset ovat sieltä huonoimmasta päästä, niin sitten julistan Paulin “terveeksi” ja aletaan tehdä kaikkia niitä asioita joita se rakastaa. Eli aletaan treenata kuten ennekin. Tehdään purutreenejä ja mennään agilityä niin paljon kuin hyvältä tuntuu !! Koira joka on koko ikänsä tehnyt asioita ja paljon, niin ei ole mitään järkeä jäädä kotiin istumaan ja parkumaan ja odottamaan “kuolemaa”. Elämästä pitää nauttia niin kauan kuin voi. Myös tämän asian Pauli nyt opetti minulle, se vaan on niin fiksu elukka.

Eka musito Sarista ja Paulista on syksyltä 2005. Muskeli-Pauli oli välillä toko-treeneissä kuin norsu posliinikaupassa…”  Toi on niin totta , sinne (anteeksi kaikki toko ihmiset, arvostan teitä suuresti mutta..) kaikkien piipertäjien joukkoon tuli SUOJELUmali joka touhusi ja riehui ja sitä piti alkuun vain rauhoitella ja tyynnytellä. Hannalla oli onneksi ymmärtämystä ja pitkää pinnaa ja pian todellakin nousimme TOKOn kuninkuusluokkaan EVL:n. Ei se vaatinut kuin kisa per luokka, kaikki ykköstuloksilla. Pauli vaan on niin etevä ! No, pakko myöntää, että meillä on ollut  Suomen parhaat kouluttajat. Kiitos Hanna, Kaisa, Julia ja Riikka sekä JANKKin koirakerho.

Tuolla Facebookissa on kaikenlaista turinaa kaikesta mahdollisesta. Haluan tähän lainata erittäin hyvän ystävämme ja mielettömän hyvän koirankouluttajan Hanna Helmisen kommenttia Paulista. Kommentti on sellaisesta jutusta, kuin MUISTOJA = mikä on ensimmäinen tai mieleen jäänein muisto meistä ( tai minusta). Hanna kirjoitti näin : “

Kaikilta Teiltä pyydän vain, että toivotte meille parasta huomiselle ja jaksaisitte pitää taas peukkuja Paulille, etteivät uutiset olisi sieltä pahimmasta päästä !!

Huomisiin, nyt kaikki koiruudet lenkille !!!!!!

No, tästähän tuli kuin muistokirjoitus, toivotaan että kyse ei ole sellaisesta………

Kaikille Pauli faneille (Niina, Anu , Henni, Senni, Siru, Julia, Heidi, Salla, Malla, Janita ja ketä teitä nyt onkaan) tiedoksi, että kaikki huominen informaatio mitä eläinlääkäristä saadaan tulee mahd. pian tänne Blogiin.